Siirry sisältöön

Kuopion ylioppilasteatterin näyttelijäntyön kurssi oli jälleen helmikuun puolessa välissä, ystävänpäivän tiimoilla.

Kuopion ylioppilasteatterin näyttelijäntyön kurssi oli jälleen helmikuun puolessa välissä, ystävänpäivän tiimoilla. Kurssilla otettiin myös askelia kohti ohjaamisen opettamista ja tulevaisuudessa ohjaamista otetaan enemmänkin ja askelia on useampia. Ja samana viikonloppuna oli perinteisesti (eli siis tänä vuonnakin, kuten viime vuonna) KYTin ystävänpäivä kokoontuminen, tällä kertaa After Ski -hengessä.

Ystävänpäivä After Skin merkeissä reipasta ulkoilua.

Kytin perinteisellä näyttelijäntyönkurssilla (NÄTY-kurssi näin ystävien kesken) päästiin Tiina Hakkaraisen johdolla kokeilemaan monenlaisia keinoja lähestyä omaa näyttelijäntyötään. Jälleen kerran mukana oli aimo annos kehollista liikkumista, roolihahmojen luomista nopeilla valinnoilla, hahmolomakkeiden täyttämistä sekä tietenkin uutena tänä vuonna - ohjaamiseen liittyvää koulutusta.

Kurssin ensimmäisenä päivänä tutustuttiin näyttelijäntyöhön ja vaikka osalle oli myös tuttua hommaa, niin kurssille osallistui kiitettävän monia joille perinteinen näty-kurssi ei ollutkaan niin perinteinen.

Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen, eli ystävänpäivän aattona päästiin vielä kokoontumaan vastuullisesti 20 henkilön porukalla After Ski - tyylisiin illanistujaisiin. Vapinan järjestämissä kekkereissä tarjolla oli tietysti kuumaa kaakaota ynnä kakkua, takassa loimusi kaunis tuli ja illan suurimpana ohjelmanumerona toimi lukeman läheisyydessä sijaitsevien lumivuorien valloitus. Ennen sitä toki allekirjoittanut, sekä muutama muu vaihtoivat myös ystävänpäiväkortteja.

Tosiaan, KYTin sekalainen seurakunta pisti jo alkuillasta suunnan kohti korkeina häämöttäviä vuorenhuippuja. Illanistujaisten ajankohdan vastaisesti ystävällisyys oli kaukana, kun joukko amatöörikiipeilijöitä taisteli sekä kunniasta olla ensimmäisenä vuoren huipulla, että etuoikeudesta laskea ensimmäisenä liukumäkeä. Lumi pöllysi ja heikoimmat kierivät alas samaa reittiä kuin mitä olivat kiivenneetkin. He saivat osakseen naurua ja naamoihinsa lumipalloja. Heille ei liiennyt edes apua, vaan heidän ruhojaan käytettiin askelmina lumen ollessa liian liukasta… no ei vaineskaan. Yhteistuumin ja kädestä kaveria auttaen kaikki pääsivät rivakasti vuoren päälle ja leikit siellä sujuivat kauniimmin kuin yksikään päiväkotitäti koskaan uskaltaisi unelmoida.

Kiipeilijät jakaantuivat pian kuppikuntiin, joista jotkut töröttivät paikallaan jutellen, osa laski raivokkaasti mäkeä ja toinen osa tutki puista putoavaa lunta hemulimaisella kasvitieteilykiihkolla.

Tämän lisäksi noin viisihenkinen joukko kiipeilijöitä päätti yhteistuumin irrottaa ja vierittää suuren, painavan lumijärkäleen vuorelta alas. Ja miksi? Haluan uskoa, että huvikseen, koska ainut toinen järkevä syy olisi ollut litistää minut. Satuin nimittäin istumaan järkäleen alapuolella.

Hippaleikkijät, lumienkelit ja hemulit saivat reilun puolituntisen aikana kulutettua rutkasti energiaa, jonka jälkeen oli ihana palata sisälle hörppimään lämpimiä juomia takkatulen ja kitarasointujen ääreen. Ilta jatkui tavanomaisissa merkeissä höpöttelyn, herkuttelun ja seurapelien siimeksessä. Tarkoituksena oli myös paahtaa vaahtokarkkeja, mutta grillitikkujen uupuessa ne unohtuivat kaappiin. Syötiinköhän niitä koskaan?

Polttopuut ja terästetty kaakao riittivät keskiyöhön saakka, jolloin oli jo minun aikani poistua. Astiat tiskikoneeseen, uusi maski naamalle ja eikun harppomaan Kuopion yöhön, rinta täynnä jotain lämmönkaltaista. Jälleen kerran yhdet bängerit ystävänpäiväjuhlat KYTin remmissä, joista jäi hyvä mieli. Suurkiitos Vapinalle!

Sääliksi tosin käy kurssilaisia, joiden täytyi palata lukemalle varhain seuraavana aamuna jatkamaan näyttelijäntyön intensiivisiä opintoja. Hiljainen hetki heille.

Takassa roihusi tuli ja juotavaa riitti, voisiko sitä paremmin viettääkään lauantai-iltaa.

Sunnuntaina jatkui kurssi ja vaikka osa porukasta olikin ollut mukana ystävänpäivän After Ski -menoissa kaikki saapuivat paikalle hyvissä ajoin. Sunnuntain ohjelmassa oli hahmolomakkeiden tekemistä, joilla pystyisi tulevissa proggiksissa kehittämään omaa roolihahmoaan. Ja tietenkin odotettu ohjaamisen lyhyt oppimäärä.

Perinteistä kalvosulkeista oli siis tarjolla sunnuntaina, kun kurssin viimeiset tunnit olivat menossa. Mutta se ei tuntunut ollenkaan huonolle, vaan ohjaamiseen liittyvän tiedon pintaraapaisu jätti vain palon kuulla aiheesta lisää tulevaisuudessa. Ja toivottavasti ohjaamiseen voitaisiinkin paneutua tulevan koulutuksen puitteissa.

Kurssin jälkeen kaikkien kurssilaisten motivaatio Räiskäleitä kohden olikin huipussaan! Ohjaamisen ja näyttelemisen suhteen.

Räiskäleet III - Vallassa nyt facebook tapahtumana, jonne tulee aikanaan tarkemmat ohjeet Räiskäleiden striimauksesta sekä striimin katsomisesta. Käy siis osallistumassa, jotta saat tiedon ensimmäisten joukossa!

https://www.facebook.com/events/2857263481184653/

Pieni logo

Muista, että Kuopion ylioppilasteatteria voi seurata sosiaalisessa mediassa osoitteissa:

Facebook // https://fi-fi.facebook.com/kuopionylioppilasteatteri/

Instagram // www.instagram.com/kuopionylioppilasteatteri/?hl=en

ja tietenkin täällä blogissa.

Tänäkin vuonna näyttelijäntyön kurssi auttoi löytämään keinoja lähestyä omaa hahmoa ja syventää omaa näyttelijäntyötään.

Viime viikonloppuna oli näyttelijäntyön kurssin viikonloppu. Näyttelijäntyön kurssista on ollut hyötyä varsinkin kevään näytelmään osallistuville. Tänäkin vuonna näyttelijäntyön kurssi auttoi löytämään keinoja lähestyä omaa hahmoa ja syventää omaa näyttelijäntyötä. 

Näyttelijäntyö kurssi on järjestetty aikaisempanakin vuonna hyvällä menestyksellä.

Päivä 1: Lauantai

Näyttelijöiden kouluttaminen ja koulutuksen tarjoaminen on tärkeää mille tahansa teatteriryhmälle. Tänäkin vuonna KYT järjestää jäsenistölleen kolme kurssia kuluvan vuoden aikana. Helmikuussa järjestetyn näyttelijäntyönkurssin, jota tämäkin postaus käsittelee, toukokuussa järjestettävän käsikirjoituskurssin, jossa tähdätään vuoden Räiskäle-tekstien kirjoittamiseen sekä valokurssin uusien valojen käyttöön.

Kurssien järjestämisessä tukee Kansalaisfoorumi.fi

Ensimmäinen päivä alkoi lauantaina kello yhden aikaan. Kyseinen viikko oli sinänsä hyvä valinta, koska näyttelijöillä ei ollut harjoituksia kevään produktioon liittyen. Kurssilla keskityttiin ennen kaikkea omaan tekemiseen ja siihen miten omaa näyttelijän suoritusta voitaisiin kehittää. Mutta väkisinhän tällaisista aina tulee ajatuksia meneillä olevaan roolityöhön. Ja monelle tulikin mieleen ensimmäisenä kuinka opittuja asioita saisi tuotua nykyiseen hahmoon. 

Lauantaina tehtiin paljon fyysisiä harjoitteita, esimerkiksi tutustuttiin siihen millaisia yksityiskohtia jokaisella on kehossa, joilla voi korostaa tunneilmaisua. Esimerkiksi monesti liikkeessä unohtuvia nilkkoja sekä ranteita liikuteltiin harjoitteissa. Lisäksi mietittiin henkilön rytmiä ja sen vaikutusta henkilöhahmoon. Lähestymistapa oli ainakin allekirjoittaneelle uusi eikä sitä ollut tullut edes miettineeksi. Ja vaikka kevään näytelmässä ei olekaan roolia, harjoitukset siirtyvät aina sellaisinaan omaan työkalupakkiin myöhempiä töitä varten. 

Lauantaina oli myös tuotannon kokous sekä myöhäiset ystävänpäiväkestit, joista blogissa jo postaus. Lue lisää tästä.

Vaikka ilta vierähtikin pitkälle, silti kaikki olivat sunnuntaina valmiina kurssille. Väsyneinä, mutta valmiina. 

Yhdessä harjoituksessa tarkoitus oli muovailla toinen näyttelijä antiikin patsaiden mukaan. Vaikeampaa kuin alunperin ajattelisi. Kyse oli niin pienistä yksityiskohdista, että monesti jäi miettimään pidemmäksikin aikaan miksei jokin vaan näyttänyt oikealle. 

Päivä 2

Sunnuntai aloitettiin yhden aikaan, kuten lauantaikin ja siitä huolimatta, että ilta oli vierähtänyt pitkäksi, ei kukaan jättänyt tulematta. Piirissä oli väsynyttä, mutta harjoituksiin valmista porukkaa. Kahvikupposen äärellä käytiin hieman läpi jo illan aikana tulleita ajatuksia siitä, miten harjoituksia saatiin käyttöön omassa hahmonrakentamisessa. Samoin tuli kerrattua muutkin kuulumiset.

Toisena päivänä päästiin hieman lähemmäs esiintymistä tekemällä mimiikka- ja kohtausharjoituksia sekä luettiin merkityksetöntä tekstiä tunneilmaisua harjoitellaksemme. Näyttelijät jakaantuivat kahteen ryhmään ja saivat pinkan kortteja, joissa oli tunteita kirjoitettuna ja näistä näyttelijä otti yhden näyttämättä muille. Tarkoitus oli saada esitettyä tunne toisille niin hyvin että he arvaisivat. Monesti arvauksia tuli useita, koska samaan tunteeseen liittyy eri ihmisillä erilaisia nyansseja. Ja kun kerran näyttelijäporukalla oltiin, niin totta kai tarinankaari löytyi ja lopulta seurattiin todella mielenkiintoista tarinaa valtauksesta. 

Sunnuntaina hiljennyttiin myös aistiharjoituksiin, joissa tarkoitus oli tuoda mieleen aistihavaintoja menneisyydestä ja kuinka niitä voitaisiin tuoda käyttöön omaan lavatyöskentelyyn. Samoin tehtiin muistojen kanssa, ennen kaikkea kodin muistojen. Mutta tässä vaiheessa pitää olla varovainen, jottei jää vellomaan tunteissaan ja että pystyy erottamaan itsensä ja hahmonsa välin. Tarkoitus ei ole velloa negatiivissa tunteissa, se ei ole pidemmän päälle kellekään terveellistä. Ja omasta terveydestä huolehtiminen on yksi tärkeimpiä näyttelijäntyön perustuksia.

Viimeisenä päivänä oli pakko ottaa todistusaineistoa kurssista. Jos ei ole kuvaa, sitä ei ole tapahtunut.

Voit seurata Kuopion ylioppilasteatteria facebookissa ja instagramissa.

Pieni logo